I was skiing on the ice when the sun rose. There were plenty of ice-fishers although the wind was strong.
Aamulla loistava hiihtokeli. Tuuli oli tosin ankaraa, mutta se tarkoitti menomatkakalla hikeä ja palatessa hymyn virnettä. Auringon noustessa oli jäällä jo monta pilkkijää ja jokaisen nokka kohti kaupunkia tuulen takia.
Tähän sopii Eino Leinon runo:
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu - mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu tuul ulvovi, polku on ummessa ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll on myötä, kun latu on aukaistu edessään - mut parempi hiihdellä yksinään, tiens itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen, - mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss - mut käypä se laatuun hiihtäjän myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa.
.